Otsikko ei lupaile mitään hyvää :( Onneksi iloakin löytyy. Niinjuu, kiitoksia kommenteista tuossa edellisessä osassa jnejnejne. Nyt en lörpöttele enenpää, ja päästän teidät lukemaan. Niinjuu, en jaksanut enää minä-muotoa, joten tämä osa ja tulevat osat ovat hän- muodossa. Ja joo, osa sisältää "vähän" huonoa kielenkäyttöä. Mä sorruin pölisemään. Nyt-lukemaan-mars!


"Olet sinä vain niin söpö..." Jackie leperteli Chrisille.
"Äidin pikku vauva" hän jatkoi.



Onpas Nico ja Jackie niin hyvät vanhemmat, että täytyy oikein hattua nostaa!



"YÄÄÄH!!" Alina huusi.
"Mitä mä teen, mitä mä teen?!" Nico panikoi.

Voooi. Pikkuisen eka sana; syöttötuoli :)




Sitten (joskus) olikin jo triplasynttäreiden aika. Chrisistä tulee taapero, ja kaksoset siirtyvät ensimmäiselle luokalle.

Heheh, tää kuva oli pakko laittaa. :D

Bella lapsena. Kaunis kuin mikä!

Alina, sori vähän hämärä kuva. Busuhuulilla liikutaan :)

Ja Chris. Ihanasöpöcuteawwshanihöpönassuliini! Siinä muutama sana kuvaamaan Chrisiä. Mutta kattokaa nyt tota hymyä! Awws.



Illalla Nico ja Jac (lempinimi :D) siirtyivät makuuhuoneen puolelle.
"Jos me vähän leikittäisiin... Haluaisin vielä yhden lapsen." Nico sanoi suudellen Jackia huulille.
"Mmm... Minä en oikein haluaisi." Jac sanoi irroittautuen Nicon huulista varovasti.
"Miksi hemmetissä?" Nico sanoi jo korottaen hieman äänensävyään.
"Minusta kolme on aivan hyvä." Jac sanoi itsepintaisesti.



"No sunlaiseltas ämmältä on turha odottaakkaan mitään muuta kuin nalkutusta!" Nico huusi kovaa.
Jac oli häkeltynyt, miten hänen miehensä-oma miehensä- voisi suuttua niin raivokkaasti.
"Koeta joskus ite synnyttää!" Jac kuitenkin vastasi nopeasti, ettei tekisi sellaista vaikutelmaa että Nico saa hänet sanattomaksi, vaikka Nico saikin.



Alina oli kuullut kaiken ja ruvennut itkemään. Kun aviopari huomasi tämän, he siirtyivät ulos.



Kun Nico oli haukkunut Jackia mm. "Huoraksi" ja "Saatanan läskiksi", Jacilta paloi pinna. Hän läpsäisi Nicoa kovaan poskelle. "Ketä sinä luulet olevasi?!" Jac huusi niin kovaa ja korkealta, että varmasti lapset ja naapurit kuulivat sen. Jac ei välittänyt. Hän halusi vain eroon Nicosta. Kaikki hyvät muistot; Chrisin, Bellan ja Alinan syntymä sekä naimisiin meno; mikään ei merkannut enää mitään.



"En tahdo enää koskaan nähdä sinua!" Jac lopulta huusi.
"Tuonne suuntaan!" hän sanoi kylmästi.
"Ja... Jos joskus enää kosket lapsiini, olet vainaa. " Jac sanoi kylmästi kaksi viimeistä sanaa.
"HÄIVY!" hän vielä karjui ennenkuin meni sisälle.



"Kuinka voinkaan olla näin typerä..." Nico mutisi astellessaan pois Speedwillstreet 9:stä. Myöhäisen syksyn ja illan viima heilutti hänen hiuksiaan.
"Minulla oli rakas vaimo, kolme lasta... Onnistuin pilaamaan kaiken." Hän manasi itseään, heitti sormuksensa ensimmäiseen vastaan tulevaan lätäkköön. Hän astui pois Connoreiden asunnolta... Ikuisesti.



Jackie oli käynyt hakemassa heidän hääkimppunsa. Jac heitti sen jäähän, hakkasi sitä halolla kunnes se oli tehnyt avannon lampeen ja uponnut. Tämän jälkeen hän otti sormuksensa pois ja heitti sen myös avantoon. Niin kovalla voimalla Jac  heitti, että se molskahti.
"Kirottu Nico..." Hän mumisi ennen kuin meni sisälle itkemään.



Tytöt olivat kuulleet ja nähneet kaiken ikkunan läpi ja purskahtaneet itkuun.



"Miksi äiti, miksi?" Alina kysyi itkien.
"Miksette voi tehdä sovintoa?" hän jatkoi toivekkaasti.
"Noh, kultaseni..." Jac sanoi pyyhkien kyyneleet Alinan poskilta,"Joskus aikuiset eivät vain voi sopia."
"Mutta miksi äiti?" Alina kysyi taas ja purskahti taas lohduttomaan itkuun.
Jac ei osannut vastata vaan halasi Alinaa pitkään ja haki tälle nenäliinan. (kirjotin nenäkuulan xD)



Bella hukutti surunsa leluihin. Jac kuitenkin huomasi tämän, ja tuli juttelemaan lapselleen.
 "Älä sure." hän sanoi, vaikka selvästi kuuli ja näki, että ellei lapset olisivat paikalla, hänkin itkisi kauan ja hartaasti. Hän otti satunnaisen nuken ja alkoi leikkiä Bellan kanssa.



Alina otti asian Bellaa raskaammin. Hänelle isä oli ollut kuin paras kaveri, todella läheinen. Alina oli juossut vessaan ja purskahtanut siellä itkuun. Lopuksi hän pesi naamansa ja harjoitteli hymyä.


 
Chris ei tietenkään tajunnut tilannetta, mutta aavisti jonkin olevan vinossa.
"Mikä halmittaa?" Chris kysyi vauva-aksentillaan.
"Isi ei ole enää täällä." Jac sanoi itkien.
"Aijjaa" Chris sanoi pahoittelevasti, ikäänkuin ymmärtäen että osui arkaan paikkaan.
"Voi, sinä et ymmärrä, onneksi. Haluaisin olla sinä" Jac sanoi ennenkuin laski Chrisin kehtoonsa. Chris lohdutti Jacia hymyilemällä anteeksipyytävästi.


Joku mies katosi Jacia kun tämä nosti Chrisiä pois vesilammikosta. Jac kutsui miehen sisälle.



Ja heillähän juttua riitti. Kiinnostuneet täsmälleen samoista asioista!



Yhtäkkiä Jac huomasi avautuvansa kaikista asioistaan tälle miehelle. Yksityisistäkin. Avioerosta, siitä että Nico halusi lapsia ja hän ei. Kun tämä haukkui häntä. Mutta toisin kuin Jac ajatteli, mies ei ajatellut hänestä mitään pahaa vaan halasi tätä lämpimästi ja lähekkäin. Kun hän halasi tätä, tieto iskeytyi hänen päähänsä kuin salama. Hän oli rakastunut tähän tulihiuksiseen prinssiin.



Sen seurauksena hän kaappasi miehen suudelmaan. Tuliseen sellaiseen. Jac suuteli miestä viisi sekuntia, kunnes tajusi irroittaa otteen miehestä.


Mutta mies ei sanonutkaan Jacia huoraksi, mikä ihmetytti tätä kovasti.
"Rauhotu, mimmi.." Tämä sanoi nauraen. Tässä sivussa Jac heitti kysymyksen; "Mikäs on nimesi ja kuinka vanha oot?" "Oon Fred Stare ja 25." Fred vastasi nopeasti. Jacia nolostutti. Hänkun oli jo 37! "Krhm... Niin kukas sä sitten olet?" Jac oli nolannut itsensä jo toistamiseen tämän miehen edessä. "Jackie Connor... ja 37.." hän sanoi nolosti.



"Jaa. Mä luulin, että 24!" Fred sanoi nopeasti ja kaappasi Jacin suudelmaan.
"Hän on niin komea..."  Jac ajatteli.



"Lapset tulevat pian kotiin, joten heihei." sanoin haikeasti Fredille.



"Soitellaan, misu!" Fred sanoi ja lähti sitten pois. Vasta kun ulko-ovi paukahti, tajusin ettei minulla ollut miehen numeroa. Tungin harmistuneena kädet taskuihini. Siellä tunsin paperilapun. Nostin sen silmieni eteen.
Siinä oli puhelin-numero.







-------------------------------------------------
Siinä siis osa 3. Kommentteja kaipaisin :)

Uuzi oza in there! Tässä osassa Nico ja Jackie saavat nyyttejä :) Luehan -->

Tää on ihana pari. Sanokaa minun sanoneen <3

Mun selkä oli alkanut sattuu ihan kamalasti. En tiennyt syytä. 

Menin peilin eteen katselemaan itseäni.
"Oonpas mä lihava!" Sanoin yrittäen napata jenkkakahvoista kiinni, mutta sellaisia ei ollut. "AI!" Kiljaisin. Aivan kuin jokin olisi potkuaissut minua sisältäni. Sitten aivoni alkoivat raksuttaa. " Kiinteät läskit, potku... Minähän olen raskaana!" Luin vielä muutamia raskausaiheisia kirjoja, merkit täsmäsivät.

Kutsuin Nicon istumaan vierelleni sohvalle.
"Umm, kulta..." sanoin hieman epäröiden.
"Niin?" Nico vastasi.
"Tuotaaa... huomaatko minussa mitään erikoista?" Kysyin.
"Uusi luomiväri? Tummempi väri hiuksissa?" Nico arvaili.
"Ei..." Sanoin hiukan kärsimättömänä.
" Nyt mä keksin! Uudet alkkarit!" Kultani sanoi autaan tietämättömänä.
"Hemmetti soikoon, mä olen raskaana!" Kiljuin ja purskahdin itkuun.
"Mikä hätänä?" Nico kysyi hermostuneena.
"Ei mikään!!" Huusin ja juoksin ovet paukkuen makuuhuoneeseen.

Pian kuitenkin palasin takaisin. Kun olin pyytämässä anteeksi käytöstäni, Nico kumartui eteeni ja meni juttelemaan massulleni. 
"Isin poika! Vai tyttö? Isukin pikku ballerina tai rallikuski!" Nicolas jutteli mahalleni. Mä vain hymyilin.

Olin alkanut juoda kahvia. Se nosti mukavasti energiaa.

Nuo ruusut antavat kauniin säväyksen Nicon ja mun huoneelle. Pidän niistä :)

Raskauden aikana silloin kun en nukkunut tai syönyt, maalasin. Se rentoutti, antoi aikaa päästä pois huoliltaan.

Kerran yöllä katselin tähtitaivasta. Se oli niin kaunis. Nicolas ei olisi antanut minun olla ulkona tähän aikaan yöstä, varsinkaan loppusyksystä. Nousin kuitenkin, koska aloin tuntea poltetta mahassa. Ajattelin taas oksentavani. Koska se syntyy? Sanoin itselleni ääneen.

Nopeammin kuin arvasinkaan. Revin lähes kaikki vaatteet päältäni ja kiljuin kurkku suorana Nicolasta auttamaan. Hän ei tullut, nukkui sikeään varmaan. Pelkäsin sitä hetkeä. Entä jos vauva ei tulisi ulos elossa? Entä jos minä en olisi elossa synnytyksen jälkeen? Vauvaparka kuolisi kylmyyteen. Kaaduin maahan kyljelleni ja aloin puristaa pikkuista ulos.

Lopulta sain ulos vauvan-mutta se päättikin ottaa jonkun mukaan. Kaksi vauvaa. Olimme ostaneet vain yhden vauvapuvun, ja toiseen ei ollut varaa.

Pian Nico juoksi paikalle boxereissaan.
"Mikä hätänä, kulta? Vauva... ei voi..." Nico manasi itselleen.
"Katso tarkemmin." sanoin hymyillen.
"Kaksi vauvaa? Miten sinä selviydyit? Anna anteeksi..." Nico mutisi katuvasti.
"Äh, ei mitään. Henki on tallella ja pikkuiset sylissä, se on tärkeintä." Vastasin nauraen.

Tämän pikkuinen äitinsä ihonvärin&hiukset sekä isänsä silmät perinyt tyttö on nimeltään Alina Connor.

Ja tämä isän ihonvärin&silmät sekä äidin hiukset perinyt tyttö on nimeltään Bella Connor. (annan nimet sillai Alina, Bella, sit sen jälkeinen c:llä jnejne.)

Uutukaiset vanhemmat olivat innoissaan kahdesta lapsesta. Toki he pian veivät pikkuiset sisälle lämpimään, ja lastenhuone saatiin vihkiä käyttöön.

  Eräänä aamuna Nicon lähdettyä töihin istuin sängylle miettimään. Minähän synnytin kotona! Ajattelin. Aijon mennä jonnekkin, vaikka psykologille!

Sanoista tekoihin. Pian istuinkin jo sairaalan odotushuoneessa tuijottamassa seiniä.

Mietiskelyni keskytti miellyttävä ääni, "Rouva Connor?" lähdin kävelemään naisen perässä huoneeseen.

"Niin, tehän synnytitte kotona?" Nainen kysyi. Näin nimilapusta hänen nimekseen Sariela Rosecreek.
"Kyllä, yksin yhden asteen pakkasessa kaksoset." sanoin välinpitämättömästi, aivan kuin asialla ei olisi väliä.
"Tyttöjä, vaiko poikia? Vai molempia? Tulivatko terveinä ulos?" Sariela tenttasi.
" Kaksi tyttöä, Alina ja Bella, terveitä ovat." Vastasin.

"Niin, minua on vaivannut lähiaikoina eräs asia. Minua oksennuttaa aamuisin, vaikka syön tuoretta ruokaa ja ruokavaliokin ihan ok." Kysäisin ohimennen Sarielalta.
"Hmm..." Sariela mietti, "haluaisitko raskaustestin?" Hän jatkoi.
Häkellyin ajatuksesta. Vastahan muutama kuukausi sitten tytöt syntyivät.
"No, okei..." Vastasin pohdiskelun jälkeen.
" Onnea. Olet raskaana." Sariela sanoi hetken testin katsomisen jälkeen. Hän varmaankin näki järkyttyneen ilmeeni, ja kysyi; "Tehdäänkö abortti?" Kohautin olkiani.

"Kiitos, mutta ei kiitos." sanoin nousten tuolista. "Minä olen hankkinut sen, minä mys pidän sen." Sanoin ja lähdin kohti ulko-ovea.


Kotona huomasin, että tämä raskaus oli tosiaan pahempi kuin viimeinen. Oksentelin aamulla monta kertaa, muina vuorokaudenaikoina vain yökötti.

"Huh, ootpa sä håt tänään!" Nico sanoi nauraen -ja viettelevästi.
"Hihhih" hihittelin, "mulla olisi sulle asiaa." sanoin yhtäkkiä vakavasti.
"No?" Nico ihmetteli.
"Kerron sitten ku oot tehny mulle hieronnan!" vastasin nauraen.

"Mmh" nautiskelin hieronnasta.
"No, kerrotkos?" Nico kysyi.

"Me... Mä.. Totaah..." Änkytin, "Okei." sanoin ja vedin henkeä. "Me saadaan kolmas lapsi." selitin.
"Sehän on ihanaa!" Nicolas riemuitsi. Sen jälkeen hän suikkasi suukon poskelleni ja meni seuraamaan LVPV:n kisoja.

Meille hankittiin kylpyamme koska a. Suihku oli jo 4v vanha b.Koska pikkuisista tulee pian uhmaikäisiä ja silloin ne pitää kylvettää c.Koska minä rrrrrrrrrrrakastan kyvyssä lojumista.

Silloin olikin jo kaksosten aika kasvaa. Pikkuisistani tulee isoja tyttöjä!

Tässä taapero-Alina. Überkaunis o.o Siis... Järkyttävän kaunis.

Bella. Vähintäänkin yhtä kaunis kuin siskonsa. Uskomattoman söpö <3_<3

Koitti se 24.12. täälläkin. Minä aloin leipoa pipareita.

Tällaisen tein.

Vessassa supistukset alkoivat. Kaikki olivat niin keskittyneitä kuusen koristeluun ja syömiseen ja joulupukin odottamiseen, ettei minua huomattu.

Raahauduin keittiöön ja siellä se käärö alkoi sitten syntyä. Nyt Nico oli onneksi turvanani.

Sain maailmaan (onneksi) vain yhden lapsen. pikkuinen tapitti minua suurilla silmillään, enkä voinut olla saamatta hellyydenpuuskaa. Se sai Bellan asun.

Pikku poika peri äidin hiukset&silmät sekä isänsä ihon. Connoreiden suvun ensimmäinen poikalapsi sai nimekseen Chris Connor.



-------------------------------------------




Chrissiin jätetään osa 2. Ne kommentit... :)

Heibba! Mamsteri aloitti taas uuden tarinan, muistin virkistämiseksi olen siis ennen kirjoittanut Buttercupeja ja sitä ennen Ruusulahteja. Kirjoitan minä-muodossa, mutta alku on hän-muodossa. Siis, tämä on tarina, ei legacy, joten legacyn säännöt eivät ole voimassa. Lukemaan -->

Speedwillinstreet 1:seen on muuttanut juuri 19v täyttänyt nuori nainen. Hän näki edessään vanhan, pienen rönsyilevän talon.

Kirottuaan mieleen ja myös ääneen kiinteistövälittäjän, nainen astui sisään. Hänen naamallensa pöllähti homeen ja alkohlin sekainen tunkkainen tuulahdus. "Yyh..." hän mutisi pidellen nenäänsä kiinni.


Totuttuaan (ja tuuletettuaan) uuden "asuntonsa", tämä nainen alkoi katsoa ympärillensä. Näky ei ollenkaan miellyttänyt silmää, uskon kyllä.

"Mitähän tuokin ovi pitää sisällään..." Jo tutuksi käynyt naikkonen sanoi. "No, kurkkaan silti." hän jatkoi.

Sinne hän ei todellakaan olisi halunnut katsoa. Seinät olivat suurissa homevaurioissa, niitä ei neidin uskoakseen oltu pesty viime vuosisataan. Lattialaatoista pursuili torakoita ja toukkia, eläviä sekä kuolleita. Samaa sorttia kiipeili myös seinillä.

Tyttö, taisiis nainen, otti hyvän asennon homeelta tuoksahtavalta sängyltään jonka patjat natisivat. Nainen otti esille kirjan "nykymuodista". Kirja oli painettu 23.5.1975.

Mitä? Ai pitäisikö mut esitellä? Okeiokei...
Siis, mä olen Jackie Connor, oon tietotavoitteinen, luonnepisteet 4-9-4-4-4 eli leijonia ollaan.  Elämäntavoite on päästä Seikkailu-uran huipulle blaablaalaa. Niijoo oon sinkku ;) *vinkkaa vihjailevasti tuolle komealle sim-nuorukaiselle toiseen sim-maailmaan* 

Kuulin etupihalta ovikellon rimputusta, ja menin katsomaan. Huudahdin "moroo!" eräälle naiselle, jonka luulin tuntevani, mutta hän ei ollutkaan sama simi.

Eräs mies kiinnitti mun huomion. Hän oli erilainen kuin muut. Hän oli... no... rohkean näköinen. Lävistyksiä oli naamassa useita.

Menin juttelemaan miehelle välittömästi. "No moro, mä oon just muuttanut tänne..." Aluksi keskustelu oli tönkköä, mutta se rentoutui kuitenkin parin minuutin jutustelun jälkeen. Mies esittäytyi Nicolas Carlsoniksi. Tunsin oloni helpottuneeksi, rennoksi hänen seurassaan.

Yhtäkkiä aloin vain itkeä. Kyynelehdin vuolaasti. Häpesin sitä tietenkin itseäni komean miehen seurassa, mutta Nicolas, "Nico", katsoi minua ymmärtäen.

Hän tuli viereeni. "Älä pelkää." Nico sanoi hellästi pyyhkien kyyneleet poskiltani. Häkellyin tätä tietenkin, fyysinen kosketus näin nopeasti, mutten pystynyt siinä tilassa tekemään mitään kuin hymyilemään tyhmästi. Tiesin sen. Olin rakastunut.

Sitten se tapahtui. Nicolas tarttui hellästi leukaani ja veti sitä lähemmäs huuliaan. Nicon kdet olivat kuin samettia. Ei! Kuin silkkiä. Parasta silkkiä mailmassa. Vaistomaisesti vein kädet hänen lanteilleen. Suljin silmäni. Pian tunsinkin hänen lämpimät huulensa omillani.

"Hetken", eli noin viiden minuutin suutelun jälkeen Nico alkoi vetää housujaan ja muita vaatteitaan nopeasti alas. Tiesin heti mitä hänellä oli mielessä. Normaalissa tilassa olisin keskeyttänyt koko touhun alkuunsa. Mutta en ollut normaalissa tilassa. Olin nautinnollisessa tilassa. Humalassa ilman alkoholia.

Nukahdin aivan Nicon viereen. Minä nukahdin jo, mutta Nico pysyi valveilla.

Nico oli tullut katumapäälle tekosistaan. "Yhden illan juttu..." hän tokaisi itselleen. Nico kuitenkin jätti omatunnon kolkutettua Jackielle lapun, jossa luki vain "Anteeksi." Nico juoksi tämän jälkeen pois Jackien luota, uskoen ettei koskaan tulisi kohtaamaan tätä.

Herätessäni aamulla näin Nicon kirjoittaman lapun. Itkin vuolaasti; luulin että tästä olisi keskeytynyt jotain. Kyyneleeni saivat lapun läpinäkyväksi. Sen toisella puolella oli numeroita ja jotain tekstiä. Käänsin sen. Huomasin jotain hyvin ihanaa. 
Nimi: Nicolas Carlson.
Puhelin-nro: 040 3874845320
Hypin innosta ja juoksin puhelimeen.

Kutsuin Nicon kylään ja toivotin hänet tervetulleeksi pitkällä suudelmalla. Nico näki punertavat kyynelehtivät silmäni ja kysyi hädissään; "Mikä on hätänä?" "E-nn tahdo e-että lä-ähdet" Sanoin nieleskellen itkua.

Nicolas häipyi jonnekkin, mutta tuli pian takaisin. "Jos todella haluat minut elämääsi..." Hän sanoi ojentaen minulle ruusuja, joita oli luultavasti poiminut viereiseltä niityltä äsken.

Sen jälkeen hän polvistui eteeni ja nosti samettirasian eteeni. "Avaa se." Nico sanoi minulle toiveikkaaseen äänensävyyn. Tein niinkuin käskettiin, ja sydämeni jätti yhden hypyn väliin. "M-mä.. S-ssä.." änkytin ihmeissäni. "Tuletko vaimokseni, Jackie Connor?" Nico kysyi juhlallisesti. Saatoin nähdä hänen silmissään tähdet.

"Voi, se on niin kaunis..." Sanoin pujottaen kimaltelevan timanttisormuksen keskisormeeni. "Tulentulentulen!" Hihkuin kun näin Nicolaksen odottavan katseen. Silmäni kostuivat-tällä kertaa ilosta.

"Oi, olet niin ihana!!" Huudahdin hypäten Nicon syliin, mitä tämä ei selvästi osannut odottaa. Tässä vaiheessa jo vollotin suureen ääneen.

Nicolas muutti meille heti kihlauksemme jälkeen. Kun kultsini meni töihin (on muuten töissä Leikkikentän valvojana...) niin minä löysin hänen luottokorttinsa, ja päätin vähän vinguttaa visaa... ;) Tässä siis tulos.

Olkkari.

Makkari.

Keittiö.

Ja ves... Hei, hetkonen! Jackiehan poistuu vessasta hymy huulilla, ei irvistys niinkuin viimeksi. Mennäämpä katsomaan -->

Siis, tässä tämä vessa. Itse olen erittäin tyytyväinen :) Seinät, lattia ja suihku pysyi samana, kaikkia tosin uusittiin.

Tässä pohjapiirustus. Oho, en esitellyt lastenhuonetta...

"Jee, Lavender Valleyn Palloveikat! Pallo on hallussa!"

Menin koneelle etsimään tietoa LVPV:stä*, mutta löysin uuden kirjoitusohjelman. Inspiraatio iski, ja aloin kirjoittaa romaania.
*Lavender Valleyn Palloveikat

AWW, Nico on HOTTIS!! Ethän pahastu Jackie? Tämän kuvan tarkoitus on paitsi näyttää, että Nicolas on ylisöpö, näytän myös tämän komistyksen kasvokuvan&Tiedot.
Tavoite:Perhe
Elämäntavoite:Lakiuran huippu
Luonnepisteet:4-7-6-4-4- eli oinas.

"Kulta, eikö nyt voisi olla oikea aika niille?" Nico kysyi minulta.
"Mmm..." Vastasin uppoutuneena kirjoittamiseen.
"OK, eli siis juhlavaatteet päälle ja pihalle!" Nico julisti iloisesti
"Täh?!" huudahdin, kun tajusin, ettei mulla ollut hölkäsen pöläystäkään, mitä Nicolas oli juuri sanonut.

Kyllä, nyt pidettiin viralliset häät. Ketään ei kutsuttu, koska kumpikaan ei tuntenut kuin toisensa (maankolossa syntyneet :D)

"...Ja otat sukunimeksesi Connorin..." pölpötin. Nico pystyi vain hymyilemään leveästi.

"Ja tuletko sinä, Jackie Connor, aviovaimokseni ja rakastatko minua kunnes kuolema meidät erottaa..." Nicholas selitti vuorostaan. Kauniit kultaiset sormukset kimaltelivat iltaisessa syksyauringossa.

"Hei, herra Connor..." kuiskasin Nicon korvaan jonka jälkeen suutelimme.

Hääyötä vietettiin myös vallan mukavissa merkeissä ;)




Näihin tunnelmiin jätämme osan 1. Comments, please! :)