Heibba! Mamsteri aloitti taas uuden tarinan, muistin virkistämiseksi olen siis ennen kirjoittanut Buttercupeja ja sitä ennen Ruusulahteja. Kirjoitan minä-muodossa, mutta alku on hän-muodossa. Siis, tämä on tarina, ei legacy, joten legacyn säännöt eivät ole voimassa. Lukemaan -->

Speedwillinstreet 1:seen on muuttanut juuri 19v täyttänyt nuori nainen. Hän näki edessään vanhan, pienen rönsyilevän talon.

Kirottuaan mieleen ja myös ääneen kiinteistövälittäjän, nainen astui sisään. Hänen naamallensa pöllähti homeen ja alkohlin sekainen tunkkainen tuulahdus. "Yyh..." hän mutisi pidellen nenäänsä kiinni.


Totuttuaan (ja tuuletettuaan) uuden "asuntonsa", tämä nainen alkoi katsoa ympärillensä. Näky ei ollenkaan miellyttänyt silmää, uskon kyllä.

"Mitähän tuokin ovi pitää sisällään..." Jo tutuksi käynyt naikkonen sanoi. "No, kurkkaan silti." hän jatkoi.

Sinne hän ei todellakaan olisi halunnut katsoa. Seinät olivat suurissa homevaurioissa, niitä ei neidin uskoakseen oltu pesty viime vuosisataan. Lattialaatoista pursuili torakoita ja toukkia, eläviä sekä kuolleita. Samaa sorttia kiipeili myös seinillä.

Tyttö, taisiis nainen, otti hyvän asennon homeelta tuoksahtavalta sängyltään jonka patjat natisivat. Nainen otti esille kirjan "nykymuodista". Kirja oli painettu 23.5.1975.

Mitä? Ai pitäisikö mut esitellä? Okeiokei...
Siis, mä olen Jackie Connor, oon tietotavoitteinen, luonnepisteet 4-9-4-4-4 eli leijonia ollaan.  Elämäntavoite on päästä Seikkailu-uran huipulle blaablaalaa. Niijoo oon sinkku ;) *vinkkaa vihjailevasti tuolle komealle sim-nuorukaiselle toiseen sim-maailmaan* 

Kuulin etupihalta ovikellon rimputusta, ja menin katsomaan. Huudahdin "moroo!" eräälle naiselle, jonka luulin tuntevani, mutta hän ei ollutkaan sama simi.

Eräs mies kiinnitti mun huomion. Hän oli erilainen kuin muut. Hän oli... no... rohkean näköinen. Lävistyksiä oli naamassa useita.

Menin juttelemaan miehelle välittömästi. "No moro, mä oon just muuttanut tänne..." Aluksi keskustelu oli tönkköä, mutta se rentoutui kuitenkin parin minuutin jutustelun jälkeen. Mies esittäytyi Nicolas Carlsoniksi. Tunsin oloni helpottuneeksi, rennoksi hänen seurassaan.

Yhtäkkiä aloin vain itkeä. Kyynelehdin vuolaasti. Häpesin sitä tietenkin itseäni komean miehen seurassa, mutta Nicolas, "Nico", katsoi minua ymmärtäen.

Hän tuli viereeni. "Älä pelkää." Nico sanoi hellästi pyyhkien kyyneleet poskiltani. Häkellyin tätä tietenkin, fyysinen kosketus näin nopeasti, mutten pystynyt siinä tilassa tekemään mitään kuin hymyilemään tyhmästi. Tiesin sen. Olin rakastunut.

Sitten se tapahtui. Nicolas tarttui hellästi leukaani ja veti sitä lähemmäs huuliaan. Nicon kdet olivat kuin samettia. Ei! Kuin silkkiä. Parasta silkkiä mailmassa. Vaistomaisesti vein kädet hänen lanteilleen. Suljin silmäni. Pian tunsinkin hänen lämpimät huulensa omillani.

"Hetken", eli noin viiden minuutin suutelun jälkeen Nico alkoi vetää housujaan ja muita vaatteitaan nopeasti alas. Tiesin heti mitä hänellä oli mielessä. Normaalissa tilassa olisin keskeyttänyt koko touhun alkuunsa. Mutta en ollut normaalissa tilassa. Olin nautinnollisessa tilassa. Humalassa ilman alkoholia.

Nukahdin aivan Nicon viereen. Minä nukahdin jo, mutta Nico pysyi valveilla.

Nico oli tullut katumapäälle tekosistaan. "Yhden illan juttu..." hän tokaisi itselleen. Nico kuitenkin jätti omatunnon kolkutettua Jackielle lapun, jossa luki vain "Anteeksi." Nico juoksi tämän jälkeen pois Jackien luota, uskoen ettei koskaan tulisi kohtaamaan tätä.

Herätessäni aamulla näin Nicon kirjoittaman lapun. Itkin vuolaasti; luulin että tästä olisi keskeytynyt jotain. Kyyneleeni saivat lapun läpinäkyväksi. Sen toisella puolella oli numeroita ja jotain tekstiä. Käänsin sen. Huomasin jotain hyvin ihanaa. 
Nimi: Nicolas Carlson.
Puhelin-nro: 040 3874845320
Hypin innosta ja juoksin puhelimeen.

Kutsuin Nicon kylään ja toivotin hänet tervetulleeksi pitkällä suudelmalla. Nico näki punertavat kyynelehtivät silmäni ja kysyi hädissään; "Mikä on hätänä?" "E-nn tahdo e-että lä-ähdet" Sanoin nieleskellen itkua.

Nicolas häipyi jonnekkin, mutta tuli pian takaisin. "Jos todella haluat minut elämääsi..." Hän sanoi ojentaen minulle ruusuja, joita oli luultavasti poiminut viereiseltä niityltä äsken.

Sen jälkeen hän polvistui eteeni ja nosti samettirasian eteeni. "Avaa se." Nico sanoi minulle toiveikkaaseen äänensävyyn. Tein niinkuin käskettiin, ja sydämeni jätti yhden hypyn väliin. "M-mä.. S-ssä.." änkytin ihmeissäni. "Tuletko vaimokseni, Jackie Connor?" Nico kysyi juhlallisesti. Saatoin nähdä hänen silmissään tähdet.

"Voi, se on niin kaunis..." Sanoin pujottaen kimaltelevan timanttisormuksen keskisormeeni. "Tulentulentulen!" Hihkuin kun näin Nicolaksen odottavan katseen. Silmäni kostuivat-tällä kertaa ilosta.

"Oi, olet niin ihana!!" Huudahdin hypäten Nicon syliin, mitä tämä ei selvästi osannut odottaa. Tässä vaiheessa jo vollotin suureen ääneen.

Nicolas muutti meille heti kihlauksemme jälkeen. Kun kultsini meni töihin (on muuten töissä Leikkikentän valvojana...) niin minä löysin hänen luottokorttinsa, ja päätin vähän vinguttaa visaa... ;) Tässä siis tulos.

Olkkari.

Makkari.

Keittiö.

Ja ves... Hei, hetkonen! Jackiehan poistuu vessasta hymy huulilla, ei irvistys niinkuin viimeksi. Mennäämpä katsomaan -->

Siis, tässä tämä vessa. Itse olen erittäin tyytyväinen :) Seinät, lattia ja suihku pysyi samana, kaikkia tosin uusittiin.

Tässä pohjapiirustus. Oho, en esitellyt lastenhuonetta...

"Jee, Lavender Valleyn Palloveikat! Pallo on hallussa!"

Menin koneelle etsimään tietoa LVPV:stä*, mutta löysin uuden kirjoitusohjelman. Inspiraatio iski, ja aloin kirjoittaa romaania.
*Lavender Valleyn Palloveikat

AWW, Nico on HOTTIS!! Ethän pahastu Jackie? Tämän kuvan tarkoitus on paitsi näyttää, että Nicolas on ylisöpö, näytän myös tämän komistyksen kasvokuvan&Tiedot.
Tavoite:Perhe
Elämäntavoite:Lakiuran huippu
Luonnepisteet:4-7-6-4-4- eli oinas.

"Kulta, eikö nyt voisi olla oikea aika niille?" Nico kysyi minulta.
"Mmm..." Vastasin uppoutuneena kirjoittamiseen.
"OK, eli siis juhlavaatteet päälle ja pihalle!" Nico julisti iloisesti
"Täh?!" huudahdin, kun tajusin, ettei mulla ollut hölkäsen pöläystäkään, mitä Nicolas oli juuri sanonut.

Kyllä, nyt pidettiin viralliset häät. Ketään ei kutsuttu, koska kumpikaan ei tuntenut kuin toisensa (maankolossa syntyneet :D)

"...Ja otat sukunimeksesi Connorin..." pölpötin. Nico pystyi vain hymyilemään leveästi.

"Ja tuletko sinä, Jackie Connor, aviovaimokseni ja rakastatko minua kunnes kuolema meidät erottaa..." Nicholas selitti vuorostaan. Kauniit kultaiset sormukset kimaltelivat iltaisessa syksyauringossa.

"Hei, herra Connor..." kuiskasin Nicon korvaan jonka jälkeen suutelimme.

Hääyötä vietettiin myös vallan mukavissa merkeissä ;)




Näihin tunnelmiin jätämme osan 1. Comments, please! :)