Uuzi oza in there! Tässä osassa Nico ja Jackie saavat nyyttejä :) Luehan -->

Tää on ihana pari. Sanokaa minun sanoneen <3

Mun selkä oli alkanut sattuu ihan kamalasti. En tiennyt syytä. 

Menin peilin eteen katselemaan itseäni.
"Oonpas mä lihava!" Sanoin yrittäen napata jenkkakahvoista kiinni, mutta sellaisia ei ollut. "AI!" Kiljaisin. Aivan kuin jokin olisi potkuaissut minua sisältäni. Sitten aivoni alkoivat raksuttaa. " Kiinteät läskit, potku... Minähän olen raskaana!" Luin vielä muutamia raskausaiheisia kirjoja, merkit täsmäsivät.

Kutsuin Nicon istumaan vierelleni sohvalle.
"Umm, kulta..." sanoin hieman epäröiden.
"Niin?" Nico vastasi.
"Tuotaaa... huomaatko minussa mitään erikoista?" Kysyin.
"Uusi luomiväri? Tummempi väri hiuksissa?" Nico arvaili.
"Ei..." Sanoin hiukan kärsimättömänä.
" Nyt mä keksin! Uudet alkkarit!" Kultani sanoi autaan tietämättömänä.
"Hemmetti soikoon, mä olen raskaana!" Kiljuin ja purskahdin itkuun.
"Mikä hätänä?" Nico kysyi hermostuneena.
"Ei mikään!!" Huusin ja juoksin ovet paukkuen makuuhuoneeseen.

Pian kuitenkin palasin takaisin. Kun olin pyytämässä anteeksi käytöstäni, Nico kumartui eteeni ja meni juttelemaan massulleni. 
"Isin poika! Vai tyttö? Isukin pikku ballerina tai rallikuski!" Nicolas jutteli mahalleni. Mä vain hymyilin.

Olin alkanut juoda kahvia. Se nosti mukavasti energiaa.

Nuo ruusut antavat kauniin säväyksen Nicon ja mun huoneelle. Pidän niistä :)

Raskauden aikana silloin kun en nukkunut tai syönyt, maalasin. Se rentoutti, antoi aikaa päästä pois huoliltaan.

Kerran yöllä katselin tähtitaivasta. Se oli niin kaunis. Nicolas ei olisi antanut minun olla ulkona tähän aikaan yöstä, varsinkaan loppusyksystä. Nousin kuitenkin, koska aloin tuntea poltetta mahassa. Ajattelin taas oksentavani. Koska se syntyy? Sanoin itselleni ääneen.

Nopeammin kuin arvasinkaan. Revin lähes kaikki vaatteet päältäni ja kiljuin kurkku suorana Nicolasta auttamaan. Hän ei tullut, nukkui sikeään varmaan. Pelkäsin sitä hetkeä. Entä jos vauva ei tulisi ulos elossa? Entä jos minä en olisi elossa synnytyksen jälkeen? Vauvaparka kuolisi kylmyyteen. Kaaduin maahan kyljelleni ja aloin puristaa pikkuista ulos.

Lopulta sain ulos vauvan-mutta se päättikin ottaa jonkun mukaan. Kaksi vauvaa. Olimme ostaneet vain yhden vauvapuvun, ja toiseen ei ollut varaa.

Pian Nico juoksi paikalle boxereissaan.
"Mikä hätänä, kulta? Vauva... ei voi..." Nico manasi itselleen.
"Katso tarkemmin." sanoin hymyillen.
"Kaksi vauvaa? Miten sinä selviydyit? Anna anteeksi..." Nico mutisi katuvasti.
"Äh, ei mitään. Henki on tallella ja pikkuiset sylissä, se on tärkeintä." Vastasin nauraen.

Tämän pikkuinen äitinsä ihonvärin&hiukset sekä isänsä silmät perinyt tyttö on nimeltään Alina Connor.

Ja tämä isän ihonvärin&silmät sekä äidin hiukset perinyt tyttö on nimeltään Bella Connor. (annan nimet sillai Alina, Bella, sit sen jälkeinen c:llä jnejne.)

Uutukaiset vanhemmat olivat innoissaan kahdesta lapsesta. Toki he pian veivät pikkuiset sisälle lämpimään, ja lastenhuone saatiin vihkiä käyttöön.

  Eräänä aamuna Nicon lähdettyä töihin istuin sängylle miettimään. Minähän synnytin kotona! Ajattelin. Aijon mennä jonnekkin, vaikka psykologille!

Sanoista tekoihin. Pian istuinkin jo sairaalan odotushuoneessa tuijottamassa seiniä.

Mietiskelyni keskytti miellyttävä ääni, "Rouva Connor?" lähdin kävelemään naisen perässä huoneeseen.

"Niin, tehän synnytitte kotona?" Nainen kysyi. Näin nimilapusta hänen nimekseen Sariela Rosecreek.
"Kyllä, yksin yhden asteen pakkasessa kaksoset." sanoin välinpitämättömästi, aivan kuin asialla ei olisi väliä.
"Tyttöjä, vaiko poikia? Vai molempia? Tulivatko terveinä ulos?" Sariela tenttasi.
" Kaksi tyttöä, Alina ja Bella, terveitä ovat." Vastasin.

"Niin, minua on vaivannut lähiaikoina eräs asia. Minua oksennuttaa aamuisin, vaikka syön tuoretta ruokaa ja ruokavaliokin ihan ok." Kysäisin ohimennen Sarielalta.
"Hmm..." Sariela mietti, "haluaisitko raskaustestin?" Hän jatkoi.
Häkellyin ajatuksesta. Vastahan muutama kuukausi sitten tytöt syntyivät.
"No, okei..." Vastasin pohdiskelun jälkeen.
" Onnea. Olet raskaana." Sariela sanoi hetken testin katsomisen jälkeen. Hän varmaankin näki järkyttyneen ilmeeni, ja kysyi; "Tehdäänkö abortti?" Kohautin olkiani.

"Kiitos, mutta ei kiitos." sanoin nousten tuolista. "Minä olen hankkinut sen, minä mys pidän sen." Sanoin ja lähdin kohti ulko-ovea.


Kotona huomasin, että tämä raskaus oli tosiaan pahempi kuin viimeinen. Oksentelin aamulla monta kertaa, muina vuorokaudenaikoina vain yökötti.

"Huh, ootpa sä håt tänään!" Nico sanoi nauraen -ja viettelevästi.
"Hihhih" hihittelin, "mulla olisi sulle asiaa." sanoin yhtäkkiä vakavasti.
"No?" Nico ihmetteli.
"Kerron sitten ku oot tehny mulle hieronnan!" vastasin nauraen.

"Mmh" nautiskelin hieronnasta.
"No, kerrotkos?" Nico kysyi.

"Me... Mä.. Totaah..." Änkytin, "Okei." sanoin ja vedin henkeä. "Me saadaan kolmas lapsi." selitin.
"Sehän on ihanaa!" Nicolas riemuitsi. Sen jälkeen hän suikkasi suukon poskelleni ja meni seuraamaan LVPV:n kisoja.

Meille hankittiin kylpyamme koska a. Suihku oli jo 4v vanha b.Koska pikkuisista tulee pian uhmaikäisiä ja silloin ne pitää kylvettää c.Koska minä rrrrrrrrrrrakastan kyvyssä lojumista.

Silloin olikin jo kaksosten aika kasvaa. Pikkuisistani tulee isoja tyttöjä!

Tässä taapero-Alina. Überkaunis o.o Siis... Järkyttävän kaunis.

Bella. Vähintäänkin yhtä kaunis kuin siskonsa. Uskomattoman söpö <3_<3

Koitti se 24.12. täälläkin. Minä aloin leipoa pipareita.

Tällaisen tein.

Vessassa supistukset alkoivat. Kaikki olivat niin keskittyneitä kuusen koristeluun ja syömiseen ja joulupukin odottamiseen, ettei minua huomattu.

Raahauduin keittiöön ja siellä se käärö alkoi sitten syntyä. Nyt Nico oli onneksi turvanani.

Sain maailmaan (onneksi) vain yhden lapsen. pikkuinen tapitti minua suurilla silmillään, enkä voinut olla saamatta hellyydenpuuskaa. Se sai Bellan asun.

Pikku poika peri äidin hiukset&silmät sekä isänsä ihon. Connoreiden suvun ensimmäinen poikalapsi sai nimekseen Chris Connor.



-------------------------------------------




Chrissiin jätetään osa 2. Ne kommentit... :)